Tulipa kirjoitettua

Rupesin tässä miettimään miten paljon olen vuosien aikana kirjoittanut sarjakuvista. Ensimmäiset sarjakuvakritiikkini tein kaiketi 1987 tai -88 Karjalan Maa -lehteen ja siirryin siitä melkein heti Karjalaiseen. Ne olivat ymmärtääkseni ensimmäiset kritiikit kyseisissä lehdissä ihan yleensä, ja varmaan koko Itä-Suomen alueen päivälehdissä.

Kritiikit jäivät vähälle ja sitten ihan kokonaan pois 1990-luvun alussa, kun sain päivätöitä taittajana Kiteen paikallislehdestä Koti-Karjalasta.

Sarjakuva-arvostelujen tekeminen jatkui kai jossain 90-luvun puolivälissä Sarjainfo-lehteen, jota aloin myös taittamaan. Vuosikymmenen lopulla aloin pykäämään artikkeleita perustamaani Disney-sarjakuva-aiheiseen fanzine-julkaisuun. Kohta sen jälkeen sainkin sitten tilauksesta ryhtyä tekemään juttuja myös Aku Ankka -lehden Oma Nurkka -palstoille ja Sanomien Ankka-kirjoihin. Pelkästään Inducksin indeksilistaus antaa nimelläni 612 kohdetta! Ohoh! (On tuossa joukossa toki jokunen kuvituskin – eivät virallisia Disney-kuvituksia kuitenkaan!). Tämän päälle tulevat Sarjainfon ja Kvaak-portaalin artikkelit ja arvostelut. En ole jaksanut pysyä laskuissa.

Löysinpä arkistoista yhden vanhan arvosteluni, joka on julkaistu Karjalaisessa 1989. Ohessa. Vassokuu, jos kiinnostaa. Nyt tuota katsellessani huomaan, miten olen kirjoittanut arvostelut tavalliselle sanomalehden lukijalle, mutta koettanut saada tekstiini sävyjä joilla tuohon aikaan yleensä kirjoitettiin vain taiteesta, elokuvista ja kirjallisuudesta. No huh!

sinnerAlack Sinner

José Muñoz – Carlos Sampayo: Alack Sinner (1).
Suomentanut Marja Luoma.
Tekstaus ja ulkoasu: Pentti Nuortimo ja Pentti Otsamo.
Oulun Sarjakuvaseura 1989. 88 s.

Argentiinalaissyntyisten piirtäjä José Muñozin ja käsikirjoittaja Carlos Sampayon luoma yksityisetsivä Alack Sinner on sukua Hammetin ja Chandlerin kyynisille ja kovaotteisille dekkareille. Mutta siinä missä muut ovat tyytyneet pelkästään jäljittelemään Cahndlerin ja Hammettin kehittelemiä kuvioita, ovat Muñoz ja Sampayo väistäneet kliseet ja maneerien pahimmat karikot. Alack Sinner on Suomen oloissa harvinaista sarjakuvaa. Valitettavasti nyt ilmestynyt ensimmäinen osa ei ole parasta Sinneriä.

Sarjakuvan perusasetelma on itse asiassa dekkaritarinoille hyvin tyypillinen. Alack Sinner on entinen poliisi, joka moraalisten omantunnonkysymystensä vuoksi on joutunut eroamaan poliisivoimista. Yksityisetsivän työt eivät tietenkään suju kovin hyvin, Sinner törmää usein voimattomana ympäröivään todellisuuteen. Alkuun mitättömiltä tuntuvat jutut kasvavat lopulta ylivoimaisiksi. Poliisikunta on korruptoitunutta ja isompien varpaille on varottava astumasta. Entisen esimiehensä, poliisipäällikkö Demetrius Demetriuksen kanssa Sinner on tietenkin riidoissa.

Alack Sinner kasvaa kuitenkin lähtöasetelmiensa yli. Sankareita ei sarjakuvasta löydy. New Yorkin likaisilta kaduilta löytyvät epätoivo, siirtolaisuus, synkät kohtalot. Alack Sinneriin ovat Muñoz ja Sampayo suodattaneet omia kokemuksiaan. He molemmat joutuivat pakenemaan Argentiinasta 1970-luvun alkuvuosina poliittisen tilanteen vuoksi. Tavallisten ihmisten kohtaloita, siirtolaisuutta, henkistä vieraantumista ja oikeudenkäytön etiikkaa Muñoz ja Sampayo kuvaavat sarjakuvissaan, antaen lukijoilleen pohdiskeltavaa. Nyt nämä teemat eivät ole niin selvästi esillä kuin sarjakuvan uudemmissa jaksoissa.

Albumissa julkaistu Websterin tapaus vuodelta 1975 on kaksikon ensimmäinen sarjakuva ja vielä niin kuviltaan kuin juoneltaankin melko lähellä tavallista tusinadekkaria. Muñozin viiva on tässä tarinassa vielä realistisen ulkokohtaista, näkyvää maailmaa sellaisenaan kuvaavaa.

Albumin kolmesta tarinasta ensimmäinen, Keskustelu Joen kanssa, on tuorein. Siinä Muñoz on uskaltautunut jo ekspressiivisemmille linjoille. Mustaa pintaa ja tyylittelyä on käytetty rohkeammin. Ero Websterin tapaukseen on enemmän kuin selvä. Muñozille ja Sampayolle tyypilliset rajut kuvakulmat ovat jo näkyvissä.

Joka tapauksessa Alack Sinner on vahvaa sarjakuvaa. Tekijät ovat saaneet sen hengittämään ja tunnelma on yhtä väkevä kuin Chandlerin kirjoissa. Sinnerin tekijät kuvaavat oman aikansa todellisuutta, kuten Chandlerkin teki aikanaan.

Oulun Sarjakuvaseura on tehnyt Sinnerin julkaistessaan huolellista työtä. Albumin tekstaus jäljittelee onnistuneesti Muñozin alkuperäistä, ulkoasu on komea. Toinen osa on tulossa, jolloin saamme tutustua uudempiin ja voimallisempiin Sinner-tarinoihin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s