Olen viime aikoina rustannut tekstausfonttia Will Eisnerin Dropsie Avenue -sarjakuvaromaanin suomennosta varten. Muutamista Kvaak.fi -portaalin aktiivijäsenistä koostuva porukka Kvaak kustannus on nimittäin laittanut pystyyn Mesenaatti-joukkorahoituksella julkaisuprojektin, jonka avulla tämä suomentamatta jäänyt Contract with God -trilogian viimeinen osa saataisiin julkaistua myös meillä. Aiemmat osathan tulivat Jalavan kustantamina jo muinoin 1980-luvulla, Talo Bronxissa (1982) ja Elinvoima (1987).

Will Eisner (1917–2005) mainitaan aina sarjakuvamuodon uudistajana nimenomaan uraauurtavan Talo Bronxissa -sarjakuvaromaaninsa vuoksi. Alun perin vuonna 1978 ilmestynyttä teostaan varten hän keksi termin graphic novel, koska katsoi ”comics” -termin olevan vääriä mielikuvia herättävä ja jopa täysin halventava. Kyseessä kun oli kuitenkin taiteellisesti kunnianhimoinen teos, joka oli lähempänä vakavaa kirjallisuutta kuin perinteisissä viihdegenreissä pyörinyt ”comics”.

Graphic novel, eli kirjaimellisesti graafinen romaani, viittaa romaanimaiseen sisältöön pituutensa ja rakenteensa puolesta. Se on pitkä kertomus, joka rakentaa ja loppuunkäsittelee henkilöhahmonsa ja teemansa kutakuinkin yhden teoksen aikana. Olkoonkin, ettei Eisner ollut ensimmäinen alallaan, ovat hänen tarinansa silti enemmän kirjallisessa traditiossa kiinni kuin hänen edeltäjänsä. Kaikkein tiukimmin hänet voi nähdä amerikanjuutalaisen romaaniperinteen jatkajana ja laajentajana. Romaani voi olla myös sarjakuva – ilman että tulos on pelkkä pidennetty comic book (sarjakuvalehti).

Aivan erityisesti Eisner voidaan asettaa oman ikäpolvensa amerikanjuutalaisten kirjailijoiden joukkoon, joiden kirjat käsittelevät siirtolaisuutta uudessa maailmassa tai maallistuneen amerikkalaisen yhteiskunnan ja vanhan juutalaisen tradition välistä hankausta. Tarinoissa on omakohtaisuutta ja yhteiskunnallista otetta. Esimerkiksi Henry Roth (1906–1995) kertoo kirjassaan Vaikkapa unta (Call it Sleep, 1934) omiin kokemuksiinsa perustuen kasvuvuosistaan juutalaissiirtolaisten asuinalueella New Yorkin Lower East Sidessa aivan 1900-luvun alussa. Samoilta alueilta kertoi sosialistikirjailija Michael Goldin (s. Itzok Isaac Granich, 1894–1967) Rahattomia juutalaisia (Jews Without Money, 1930).

Kovin moni vanhemman polven amerikanjuutalaisista kirjailijoista omaa myös samantapaisen taustan kuin Eisner. Nämä, tai heidän vanhempansa olivat Itä-Euroopasta 1800-1900 -luvun vaihteessa vainoja paenneiden siirtolaisia, jotka toivat mukanaan laajan tarinaperinteen lisäksi myös toivon uudessa maailmassa selviämisestä. Saman toivon, josta Eisner kertoo kirjassaan Elinvoima (Life Force, 1988). Vaikka olot olivat paremmat kuin vanhassa kotimaassa, jouduttiin silti kokemaan köyhyyttä ja syrjintää. Silti halu selvitä ja usko sivistykseen tai kovaan työhön antoi toivoa.

Eisner itse ei lämmennyt ajatukselle, että hänen tuotantonsa kuuluisi oleellisesti amerikanjuutalaiseen romaaniperinteeseen. Vaikka kirjailijan tausta ja romaanien henkilöt ovat juutalaisia, katsoi Eisner kirjoittavansa yleisesti ihmisyyden kokemuksista ja olemassaolon kysymyksistä. Selviytyminen tai elämän tarkoituksen pohtiminen eivät ole millään tavalla yksinomaan juutalaisuudelle ominaisia asioita.

Eisnerin sarjakuvia lukiessa huomaa vaikutteita myös vanhasta teatteriperinteestä. Hänen hahmojensa gestiikka on vahvaa ja ilmaisuvoimaista. Piirrettynä se toimii hyvin, koska hahmojen ajatuksia ja mielenliikkeitä ei tarvitse kirjoittaa ulos. Ne voi ”lukea” kuvista. Näyteltynä samanlainen tyyli vaikuttaisi vanhahtavan teatraaliselta, mykkäelokuville ominaiselta yliampuvalta mimiikalta.

Puhtaasti perinteistä sarjakuvailmaisua Eisner uudisti jo 1940-luvulla, toisen maailmansodan jälkeen. Hänen Spirit-sarjakuvansa murtautui ahtaasta supersankarisarjakuvan genrestä ja sarjan lyhyet jaksot kasvoivat kiehtoviksi pikku novelleiksi. Näissä jaksoissa varsinainen päähenkilö, naamioitunut rikosetsivä Spirit (Denny Colt) saattoi jäädä pieneen sivuosaan. Etualalle näissä hauskoissa tai vakavissa ja satiirisissakin elämän viipaleissa nousivat usein tavalliset ihmiset.

Sarjakuvailmaisun käytön laajentamista Eisner jatkoi 1950–60 -luvuilla valmistaessaan sarjakuvamuotoisia oppaita ja käyttöohjeita Yhdysvaltain armeijalle. Perinteisempään sarjakuvailmaisuun yhdistyi infografiikkaa ja kaavioita, ja vaikkapa armeijakaluston huoltaminen ohjeistettiin näissä lehdissä paljon tavanomaista havainnollisemmin.

Sarjakuvaromaanien tekemisen Eisner aloitti oikeastaan aivan eläkeiän kynnyksellä. Sarjakuviin aina vakavasti suhtautunut Eisner pääsi vasta nyt näyttämään todelliset kykynsä kirjoittajana ja sarjakuvantekijänä. Talo Bronxissa -kirjan (joka on oikeastaan novellikokoelma) jälkeen syntyi muiden muassa laaja sukukronikka Myrskyn silmään (In the Heart of the Storm, 1991), joka on ilmeisen omaelämäkerrallinen.

Uneksijaa (The Dreamer, 1985) voi huoletta pitää eräänlaisena avainromaanina. Siinä Eisner kertoo nuoruuden kokemuksistaan varhaisessa sarjakuvalehtibisneksessä. Avainromaanille tyypilliseen tapaan se sisältää tunnistettavia henkilöitä, joiden nimet on kuitenkin muutettu. Idealistinen Eisner törmäsi alan raadollisuuteen jo 1930-luvulla, vaikka oli itse luomassa teollista tai ainakin studiomaista sarjakuvalehtipiirtämistä.

Dropsie Avenue kronikoi New Yorkin etelä-Bronxin alueen vaiheita alkaen 1870-luvun alkupuolelta, ja myöhempien aikojen kukoistuksesta, etnisistä konflikteista ja lopulta alueen rappeutumisesta 1960–70-luvuilla. Pitkä tarina etenee rapsodisesti lyhyin jaksoin, pääosassa on oikeastaan – kuvitteellinen, mutta todenmukainen – Dropsie Avenuen korttelialue. Etelä-Bronxin alueen kehityskulku on todellinen. Kirjan tematiikka on aiempia laajempi, Eisner käsittelee rakentuvan suurkaupungin urbaania dynamiikkaa, kulttuurillis-etnisiä, väkivaltaisesti purkautuvia jännitteitä ja muita sosiaalisia ongelmia. Kulttuurien sulatusuuni kiehuu, there goes the neighbourhood.

Ole mukana rikastuttamassa käännössarjakuvaa Suomessa:
Dropsie Avenuen joukkorahoitussivu Mesenaatti-palvelussa.

EDIT 4.7.2020:
RAHOITUS ON PÄÄTTYNYT
154 MESENAATTIA
LOPPUSUMMA 9571 €