Kun kirja on valmis?

Pitkään valmisteltu Disney-sarjakuvien historia on lopultakin saatu painosta! Jykevässä opuksessa on lähes neljäsataa sivua. Tuntuupa oudolta, kun se on nyt lopultakin tuossa. Helteestä hikisten näppieni ulottuvilla. Pitänee tässä sitten vähän vilkuilla taaksepäin, katsoa mitä hemmettiä tässä on tullut tehtyä.

Kolmen vuoden aikana olen saanut aikaiseksi kuusi sarjakuva-aiheista kirjaa, jotka olen läväyttänyt oheiseen yhteiskuvaan. Potretista puuttuu yksi aikaisempi alun perin omakustanteena vuonna 2009 julkaistu Kirjoituksia Koipeliinista, Maaronista ja Mytekistä sekä muista tunnetuista sarjakuvista. Tavallaan sekin kuuluisi tuohon samaan sakkiin, sillä Kustantamo Helmivyö julkaisi siitä täydennetyn ja revisoidun laitoksen vuonna 2018.

Valtaosa kirjoistani käsittelee Disney-sarjakuvia. Se ei ole ihme, sillä julkaisin parinkymmenen vuoden ajan ankismiin ja barksismiin keskittynyttä fanzine-julkaisua Ankkalinnan Pamausta. Osa noiden kirjojen teksteistä onkin vetäisty näistä lehtiartikkeleista, mikä osaltaan selittää tämän nopean julkaisutahdin.

Eniten uutta tekstiä on kuitenkin Disney-sarjakuvien historiassa, vaikka senkin runko ja perusta löytyy aiemmista artikkeleistani. Siinä on kaikki, voisi korskeasti sanoa, vaikka samanaikaisesti hyvin tietää, ettei se voi pitää paikkaansa. Disneyn sarjakuvat on aihealueena niin suunnattoman laaja, että joitakin rajauksia on pakostakin pitänyt tehdä. Toivon mukaan kaikki olennainen ja merkittävä on saatu mukaan.

Mutta nyt kun olen käyttänyt yli kaksi vuosikymmentä Disney-sarjakuvista, Barksista ja Ankkalinnasta kirjoittamiseen tulee pakostakin jo miettineeksi, osaako – tai haluaako – sanoa aiheesta enää mitään. Tämä sama tunne on käväissyt mielessä jo aiemminkin, mutta tämän Disney-sarjakuvia käsittelevän kokonaisesityksen tekeminen tuntui silti obligatoriselta. Nyt se on tehty. Jatkanko samalla tiellä, sukellanko syvemmälle aiheeseen, vai käännynkö toisaalle?

Tunnustan: en ole mikään iso Disney-fani. En ole keräillyt Disneyn elokuvaklassikoita, enkä ole edes nähnyt niitä kaikkia! En omista täydellistä Aku Ankka -kokoelmaa. Seinilläni ei ole kehystettyjä Disney-leffojen animaatiokalvoja, tai muuta alkuperäistaidetta. Olen sarjakuvan ystävä, ja sarjakuvan yleisesti, Barksin ja Gottfredsonin ja muutaman muun Disney-piirtäjän työt ovat vain osa kirjastoni valikoimaa. Hyvin tärkeä, rakas ja oleellinen osa toki.

Kaikesta tästä huolimatta keskityin kirjoittamaan erityisesti Disneyn sarjakuvista. Miksi? Se todennäköisesti johtuu siitä, että Barksin Aku oli yksi aivan ensimmäisiä sarjakuvalukemistojani. Barksin Vanhan linnan salaisuus johdatti minut sarjakuvan pariin. Pelkkä kiitollisuudenvelka tästä ei kuitenkaan saanut minua kirjoittamaan Barksista. Se oli hänen ylivertainen taituruutensa ja tarkkuutensa sarjakuvan tekijänä. Ja onneksi Barks, koska muuten sarjakuvat olisivat voineet jäädä lapsuuteen ja tekisin jotain aivan muuta – something completely different.

Mitä teen seuraavaksi? Jotain sarjakuvaan liittyvää se on, Disneytä tai ei.

Tulossa: Disney-sarjakuvien historia

btyTämän Disney-sarjakuvan historiaa käsittelevän yleisesityksen piti ilmestyä tänä syksynä Helsingin sarjakuvafestivaaleilla. Mutta koskapa korona-covid perui ensin keväisen Tampere Kuplii -tapahtuman ja saattaa laittaa myös syksyn Helsingin festarit virtuaaliseksi, niin tämän kirjan ilmestymistä päätettiin siirtää ensi vuoden kevääseen. Lisäksi ilmestyihän minulta jo tämän vuoden keväällä Avaimia Ankkalinnaan -esseekokoelma.

Alustava kansikuva on joka tapauksessa olemassa. Disney-sarjakuva täytti toki tänä vuonna 90 vuotta, mutta onhan noita aiheeseen liittyviä merkkitapauksia ensikin vuonna. Aku Ankka -lehti nyt ainakin täyttää 70-vuotta. Sopiva hetki siis Disney-sarjakuvan historiaa käsittelevälle kirjalle! Kokonaisesitys kaikesta kaikkina aikoina tehdyistä Disney-sarjakuvista ilmestyy Tampere Kuplii -festivaaleilla 2021!

Disney-sarjakuvia on tuotettu yli kahdeksan vuosikymmenen aikana ainakin Yhdysvalloissa, Englannissa, Italiassa, Hollannissa, Tanskassa, Ruotsissa, Espanjassa, Ranskassa, Argentiinassa, Brasiliassa ja pienimuotoisesti myös Suomessa. Piirtäjiä ja kirjoittajia löytyy vielä useammasta maasta.näytesivu 1

Maailmalta löytyy vain yksi jokseenkin kattava kokonaisesitys kaikista kaikkina aikoina tehdyistä Disney-sarjakuvista. Kyseinen italialaisen Alberto Becattinin 1990-luvulla tekemä kirja Disney Comics, la storia, i personaggi 1930–1995 käännettiin ajantasaistettuna englanniksi pienen Theme Park Pressin toimesta vuonna 2016. Disney Comics – The Whole Story on paksu ja varsin kattava teos, joskaan se ei ole järin analyyttinen tai kriittinen. Materiaalin laajuuden vuoksi se on paikoin luettelomainen; nimiä, faktoja, vuosilukuja vilisee toisinaan pötkössä. Sarjakuvien luonnehdinta, kuvailu ja peilaaminen valmistumisaikansa maailmaan, yhteiskuntaan ja kulttuuriympäristöön jää melkein olemattomaksi.

Kriittistä ja analyyttistä, yhtenäistä Disney-sarjakuvien historiaa ei oikeastaan ole vielä kirjoitettu. Tämä kirja pyrkii olemaan sellainen.

Korkeajännityssarja 1955

Laitetaanpa taas välillä sarjakuva-arvosteluja. Tämä on julkaistu hieman lyhyempänä Sarjainfo-lehden numerossa 1/2020.

Arviokuva Korkkari 1955 kansiKuun valtias – Korkeajännityssarja
vuoden 1955 parhaita tarinoita näköispainoksena
Egmont 2019

Vanhalla 1950-luvun Korkeajännityssarja-lehdellä on varsinkin suurten ikäluokkien parissa suorastaan legendaarinen maine. Noina 1950-luvun aikoina ei lehdessä ollut vielä lainkaan sotatarinoita. Ensimmäisinä vuosina Korkkarin sivut täyttyivät kirjallisista yksityisetsiväseikkailuista, jotka perustuivat muiden muassa Edgar Wallacen, Ernest Dudleyn ja Sax Rohmerin kirjoihin. Pian mukaan tuli modernimpaa seikkailusarjakuvaa, alkuperäiskäsikirjoituksiin perustuvaa tyylikästä science fictionia sekä uudenaikaisia rikospoliiseja ja yksityisetsiviä. Tämän materiaalinsa Korkkari sai brittiläisistä Thriller Picture– ja Super Detective Library -lehdistä.

Kirjan avaava Takaa-ajettuna on hitchcockilainen jännäri tuiki tavallisesta miehestä, Joe Chubbista, joka joutuu onnettomien sattumien vuoksi niin rikollisten kuin virkavallankin jahtaamaksi. Pakomatkansa aikana Chubbin on morsiamensa avustamana löydettävä ainoa todistaja, jonka avulla hän voi osoittaa olevansa syytön murhaan ja jalokivivarkauteen.

Takaa-ajaettuna -sarjakuvan piirtänyt Oliver Passingham (1925–2003) on myös naisetsivä Lesley Shanen takana. Lesley Shane aloitti sanomalehtisarjakuvana vuonna 1953. Oman etsivätoimistonsa omistanut Shane oli melkoisesti edellä aikaansa. Hän ratkoi rikoksia paljon ennen G.G. Ficklingin vuonna 1957 luomaa Honey Westiä, ja Modesty Blaisekin aloitti uransa vasta 1963.

Urheilullinen Shane tuntee aseet, hän taitaa kamppailulajit, osaa miekkailla ja lentää lentokoneella. Tapaukset hän ratkaisee kuitenkin pääosin kärsivällisyydellään ja nokkeluudellaan. Suomalaiset lukijat muistavat Shanen Helsingin olympiakisoihin sijoittuneesta seikkailusta, joka nähtiin edellisessä, vuoden 1954 Korkeajännityssarjan näköispainoskirjassa. Tämän kirjan tarinassa Shane tekee tyhjiksi entisen gangsterin korkealentoisen ryöstösuunnitelmat vanhan aristokraatin vuoristolinnassa.

Arviokuva Korkkari Kuun valtiasAvaruusseikkailija Rick Random on vanhan Korkeajännityssarjan lämpimimmin muisteltuja sarjakuvia. Random on avaruuteen asti laajentuneen Britti-imperiumin tai ainakin kansainyhteisön planeettainvälisen rikostutkimuskeskuksen (Interplanetary Bureau of Investigation, I.B.I.) agentti. Avaruusetsivän seikkailut ovat charmantin huvittavasti vanhentuneita ja kokoelman nimikkoseikkailun tekee hauskaksi se seikka, että se tapahtuu tämän vuoden (2020) kesäkuussa! Tämä paljastuu Kuun valtias -tarinan avausruudussa näkyvän kirjekuoren postileimasta.

Rick on saanut ihan paperipostina virallisen kutsun Kuun valtiaaksi itseään nimittävältä eksentrikolta, ”kuningas Leolta”. Hänen isänsä oli onnistunut hankkimaan Kuun omistukseensa juonikkain konstein ”vuonna 1970 päättyneen suursodan jälkeen”. ”Kuningas” on rakentanut kuuhun hulppean kaupungin ihmeellisine rakennuksineen. Kuun valtiaalla ja hänen tiedemiehellään on kuitenkin kierot juonet mielessään ja he käyttävät Randomia hyväkseen. Tarinan kuvittanut Bill Lacey on onnistunut piirtämään pyörryttävän erikoisia arkkitehtonisia näkymiä hullun kuninkaan Kuu-kaupunkiin. Myös kokoelman toisessa Rick Random -tarinassa Kadonneet avaruusmiehet nähdään oman yhteisönsä vieraalle planeetalle rakentanut hullu despootti-tiedemies. ”Narm, synkkä planeetta, jolla on 7 kuuta”.

Kokoelman viimeinen tarina, Ron Turnerin piirtämä Vaarojen saari tuntuu saaneen osan innoituksestaan King Kong -elokuvassa esiintyneestä sumuverhon piilottamasta Pääkallosaaresta. Tosin ilman jättiläisapinaa. Tarinassa sankareita ja konnia saarelle vetää suunnaton helmiaarre. Saaren alkuasukkailla on kuitenkin asiasta oma sanansa sanottavana. Näitä ei kuitenkaan esitetä pelkkinä verenhimoisina villeinä.

Arviokuva Kuun valtias kannetKirjan sarjakuvat on kuvattu suoraan vanhoista lehdistä, mikä ei tosiaankaan takaa kovin hyvää visuaalista ulkoasua. Iso osa ohuimmista piirrosviivoista on kadonnut jo alkuperäispainoksen aikana ja kaikki virheet ovat mukana sellaisinaan. Lesley Shanen seikkailussa sivun 50 (kirjassa sivu 118) ruudut ovat vaihtaneet keskenään paikkaa, ja käännös on vanhahtavan kökköä ja tekstaus välillä kömpelöä. Oman nostalgisen lisänsä kaikki tämä toki mukanaan tuo.

Alixin ensimmäinen seikkailu

Laitetaanpa tähän lisää vanhempia sarjakuva-arvosteluja. Tämä ilmestyi aikanaan Sarjainfossa. WSOY julkaisi Jacques Martinin Alixia kahdeksan albumia vuosina 1974-75. Apollo täydensi sarjaa 2009-15 yhdeksällä albumilla. Jacques Martin toimi Hergén apulaisena ja piirsi monia muitakin sarjakuvia. Ehkä kirjoitan niistä joskus.

Arviokuva Alix peloton kansiJacques Martin:
Alix peloton
Suomentanut Sami Kesti
Apollo 2015

Apollo on julkaissut historiallisen rariteetin. Alix peloton on Jacques Martinin ensimmäinen Alix-tarina. Se ilmestyi belgialaisessa Tintin-lehdessä jatkosarjana vuosina 1948—1949.

Tarina alkaa 53 eKr. parthialaisen Khorsabadin kaupungin porteilta. Roomaa hallitsi tuohon aikaan kolmen miehen, Caesarin, Pompeijuksen ja Crassuksen triumviraatti. Crassuksen armeija oli sotaretkellä Parthiassa. Alixin astuessa näyttämölle on tämä pelkkä Khorsabadin palatsiin orjaksi joutunut pelokas gallialainen nuorukainen, kaukana myöhempien albumien neuvokkaasta sankarista.

Alix on vanhanaikaisten poikakirjojen tapaan eräänlainen kasvu- ja selviytymistarina. Ruipelomainen Alix joutuu jatkuvasti kiperiin paikkoihin, jotka tietysti karaisevat häntä. Heti alkuun Alix jätetään sidottuna ilmiliekeissä palavaan palatsiin. Hän saa tuta vallihaudan krokotiilit, susilauman hyökkäyksen, maanjäristyksen, hän kohtaa merirosvot, ottaa osaa kilpa-ajoihin, gladiaattoritaisteluihin… lopulta Alix päätyy roomalaisen ylimyksen Honorus Gallan adoptoimaksi ja kerää matkalla niin ystäviä kuin vihamiehiäkin, ja ystävystyypä vielä itsensä Caesarin kanssa. Tarina etenee vikkelästi tilanteesta toiseen, mutta onnistuu olemaan suhteellisen viihdyttävä ja kiinnostavakin.

alix9_sivu4_isoPiirroksellinen ote on tässä vielä hieman horjuvaa, joskin hyvin yksityiskohtaista. Historiallinen tarkkuuskin on vielä hakusessa. Martin piirsi esimerkiksi tarinaansa Rodoksen kolossin täydessä loistossaan, vaikka se oli sortunut jo 220 luvulla eaa.

Apollon julkaisema versio perustuu Castermanin vuonna 1973 julkaisemaan uusintapainokseen. Sen vuoksi tässä on uudelleen piirretty kansikuva ja sen sarjanumerointikin on 9. Väritys on myös uusittu ja selitystekstejäkin on hieman tiivistetty, mikä on voinut tehdä tarinan seuraamiselle vain hyvää.

Ankkamestarin salaisuus

Pitkään valmistelemani kirja Carl Barks – Ankkamestarin salaisuus on ilmestynyt! Kirjan päärungon muodostavat Barksiin liittyvät tekstit, jotka ovat ilmestyneet vuosina 1998–2018 päätoimittamassani, Disney-sarjakuviin keskittyvässä fanzinessa Ankkalinnan Pamaus. Jonkin verran aineistoa olen ottanut mukaan myös muutamista artikkeleista, joita olen kirjoittanut Sanoma OY:n Disney-sarjakuvakirjojen esittelyteksteihin. Kaikkia tekstejä on laajennettu, editoitu ja korjailtu. Olen kirjoittanut myös muutamia pitkiä, täysin uusia esseitä vain tätä kirjaa varten.Barks kirja kansi

Kirja ei käy läpi Barksin elämää ja urahistoriaa. Sen tapaisia tekstejä on julkaistu suomeksikin useampia. Simo Sjöblom kirjoitti 1992 bibliografiansa yhteyteen suhteellisen pätevän, 60-sivuisen tiivistelmän Barksin elämänvaiheista. Vuosina 2006–09 julkaistu kirjasarja Carl Barksin kootut sisältää Geoffrey Blumin kirjoittamien artikkelien kautta erinomaisen ja laajan katsauksen Barksin henkilökohtaiseen elämään ja uraan. Saatavilla on myös Michael Barrierin mainio kirja Carl Barks and the Art of the Comic Book.

Tällainen tiukan biografinen näkökulma jää laajemmalti sivuun tämän kirjan fokuksesta. Tarkastelu kohdistuu pikemminkin sarjakuvien sisältöihin, tarinoiden teemoihin ja aiheisiin.

Tarkoitukseni on eri näkökulmien kautta tarkastella syvemmin, millaisessa kulttuurillisessa ja historiallisessa kontekstissa Barksin sarjakuvat syntyivät. Tutkin myös minkälaiseen tarinaperinteen jatkumoon hänen ankkasarjakuvansa nivoutuvat.

Barksin sarjakuvat seuraavat hämmästyttävän tarkasti amerikkalaisessa yhteiskunnassa neljännesvuosisadan aikana tapahtuneita muutoksia ja kehitystä ajallisesti toisesta maailmansodasta Vietnamin sodan vuosiin. Niissä näkyvät amerikkalaisten elintason nousu ja keskiluokkaistuminen lähiöineen toisen maailmansodan jälkeen, teknologinen kehittyminen ja kylmä sota. Jopa orastava hippikausi protestoivine nuorisojoukkoineen näkyy Barksin loppukauden töissä. Samaten monilla hänen pitkillä, eksoottisiin ympäristöihin sijoittuvilla seikkailutarinoillaan on yllättävän pitkät kulttuurilliset juuret.

”Modernin sarjakuvan historiaan mahtuu muutamia elämää suurempia taiteilijoita. Carl Barksin (1901-2000) tarinat ovat vaikuttaneet satoihin miljoonin ihmisiin. Mikä on ankkamestarin salaisuus?
Ensiluokkaisesti ansioitunut ankisti, sarjakuvaneuvos Timo Ronkainen tutkii asiaa Barksin sarjoja eri näkökulmista lähestyvien esseiden kautta.”

Carl Barks – Ankkamestarin salaisuus
Zum Teufel 2018
ISBN: 978-952-5754-70-4
272 sivua